Ilmasto

Maria Kopsakangas-Savolainen: Jousto onnistuu ihmisen ehdoilla

Vaihteleva sähköntuotanto vaatii älykästä sähköjärjestelmää ja joustavaa kysyntää. Tähän kaivataan pienkuluttajien panosta. Se edellyttää uudenlaisia toimintamalleja ja palveluja.

11/2018

teksti Tuula Sipola

kuvat Kai Tirkkonen

Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun ja Suomen ympäristökeskuksen professorin Maria Kopsakangas-Savolaisen mukaan Suomen rooli pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla on toistaiseksi uusiutuvan energian osalta marginaalinen. Tämä johtuu Norjan ja Ruotsin suuresta vesivoiman määrästä ja Tanskan huomattavasta tuulivoimaosuudesta.

Asetelma muuttuu lähitulevaisuudessa. Erityisesti Ruotsi ja Suomi sen kintereillä ovat kirimässä tuulivoimainvestointejaan. Meillä oli tuulivoimaa 2017 lopussa 2 044 megawattia ja Ruotsissa 7 000 megawattia.

Lähitulevaisuuden uusiutuvan energian investoinnit lepäävät tuulivoiman varassa. Aurinkoenergian määrä lisääntyy, mutta se koostuu pienehköistä aurinkovoimayksiköistä ja kotitalouksien paneeleista.

Investoinnin pitää kannattaa

Tuulivoimalaitokset ovat entistä tehokkaampia. Tuotantokustannusten laskiessa voimalat pärjäävät ilman taloudellista tukea.

Kopsakangas-Savolainen ei lämpene kansallisille tukimekanismeille. Hän arvioi silti uusiutuvan energian huutokaupan soveltuvan nykytilanteeseen. Ainakin se on taloudellisesti kestävämpi ratkaisu valtiolle kuin aiempi syöttötariffisysteemi.

”Tuulivoimaa tuotetaan joissain tapauksissa kilpailukykyiseen hintaan, joten tukihinta tulevissa huutokaupoissa jäänee alhaiseksi. Globaalisti ajatellen tuulisähkön hinta alkaa olla kilpailukykyistä fossiilisilla polttoaineilla tuotetun sähkön kanssa.”

Hän suuntaisi päättäjien mielenkiintoa ennemmin päästökaupan kehittämiseen: ”Hiilipäästöjen hillitsijänä kustannustehokas päästökauppa on paras keino, ja sen pitäisi olla ensisijainen keino.”

Päästöoikeuden hinta on liian alhainen. Uusituvan energian mahdollisuuksia lisäisi, jos päästökauppaa ja hiilidioksidin hinnoittelua pohdittaisiin nykyistä laajemmalta pohjalta.

”Päästöoikeuden hinnan pitäisi heijastaa hiilidioksidin aiheuttamaa todellista haittaa ihmisille ja ympäristölle. Tällöin investoinnit puhtaaseen teknologiaan, vaikuttavuuteen yhteiskunnallisesta näkökulmasta, kasvaisivat.”

Investointiympäristön pysyvyydellä on suuri merkitys sille, halutaanko uusiutuvaan energiaan investoida ilman taloudellista tukea.

”Suurimittaisen vaihtelevan energiantuotannon näkökulmasta olisi tärkeää, että kulutus myötäilisi vaihtelevan energian tuotantoa”, Kopsakangas-Savolainen sanoo.

Hän mainitsee reaaliaikaisen hinnoittelun lisäksi sähköveron, jonka vaikuttavuutta kulutuksen ohjaukseen voisi harkita esimerkiksi lisäämällä veroon hintaan sidottua dynamiikkaa. Tällöin vero olisi korkeampi niillä tunneilla, joilla sähkön hinta on korkealla ja vastaavasti alhaisempi silloin, kun hinta on alhaalla. Tämä ohjaisi myös kulutusta ajanjaksoille, joilla sähköntuotanto on vähäpäästöisempää, sillä sähkön tuntihinnan ja tuntikohtaisen päästökertoimen välillä on selkeä korrelaatio.

”Tämä on poliittinen asia, jonka merkitystä ei kannattaisi sivuuttaa”, Kopsakangas-Savolainen sanoo.

Epävarmuutta pohjoismaisille sähkömarkkinoille tuo vaihtelevan sähköntuotannon ohella varastoaltaiden vesitilanne. Kuiva kesä näkyy veden vähyytenä ja tämä puolestaan spot-markkinoilla nousevana sähkön hintana.

”Hinnoittelu on yhä monisyisempää. Esimerkiksi kuivan kauden vaikutuksen kohdentaminen vaatii kehittynyttä mallintamista ja analyysia, koska sen merkitys säteilee koko vuoteen.”

Ei yksin rahasta

Vaihtelevan, uusiutuvan energian määrän kasvaessa sähköjärjestelmän tasapainon hallinta joutuu lujille, ja se tarvitsee kysynnän joustamista kulutushuippujen tasaajana. Tämä vaatii uudenlaisia toimintamalleja ja palvelujen kehittämistä. Asiaa selvitetään ja tutkitaan eri tahoilla. Näistä yksi on Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun ja Suomen ympäristökeskuksen yhteinen energiataloustieteen tutkimusryhmä.

”Liikkeelle ei kannata lähteä tekniikka etunojassa, vaan arjen tasolta. En usko siihen, että ihminen haluaa seurata herkeämättä omaa sähkönkulutustaan, hinnan kehitystä tai sääennusteita. Asia vaatii uusia ratkaisuja palveluntarjoajilta”, Kopsakangas-Savolainen sanoo.

Älykkäät, pienkuluttajien ehdoilla kehitetyt palveluratkaisut kannustavat kysynnän joustoon. Kotitalous voi innostua sähkömarkkinatoimijan roolista, jos siitä ei koidu erityistä vaivannäköä tai jos hän oivaltavaa sen tuovan jotain hyvää, hänelle merkityksellistä tullessaan.

Kysyttäessä moni meistä sanoo, että haluaa tehostaa sähkön käyttöä ja osallistua ilmastomuutoksen hillintään. Olemmeko oikeasti halukkaita pohtimaan energia-asioita syvällisesti ja valmiita joustamaan rutiineista – ajattelusta, että kunhan sähköä ja lämpöä tulee, laskut maksetaan?

Kopsakangas-Savolaisen mukaan emme ole, jos muutokset tipahtavat annettuina vaikkapa säännöllistä tarkkailua vaativan laitteen muodossa.

”Muutokset täytyy tehdä ihmisten ehdoilla, ne vaativat vuoropuhelua. Raha ei ole ainut ja yksiselitteinen kannustaja. Yhä useammin ihmistä motivoi se, että hän voi omalla toiminnallaan tukea taistelua ilmastonmuutosta vastaan.”

Pilvi tuo joustoa

Sähköverkkoon virtaa tulevaisuudessa tuuli- ja aurinkosähköä yhä enemmän. Tulevaisuuden sähkömarkkinat pitää kehittää pienkuluttajalle vetovoimaksiksi. Yksittäinen omakoti- tai rivitalo siellä täällä ei vielä muodosta kilpailtua markkinaa tai liiketoimintaa. Uudenlainen energiayhteisö – aggregaattori – sen sijaan toisi selkeästi hyötyjä kaikille osapuolelle.

”Kotitaloudet muodostavat virtuaalivoimalaitoksen, jossa ne hetkellisesti säätävät sähkönkäyttöään. Lisäksi ne voivat omistaa aurinkovoimalan tai osuuden tuulipuistosta, jolloin osallistuminen virtuaalivoimalaitoksen kautta sähkömarkkinoille voi olla mielenkiintoista ja taloudellisestikin perusteltua”, Kopsakangas-Savolainen sanoo.

Hän on varajohtaja Oulun yliopiston koordinoimassa Strategisen tutkimusneuvoston BCDC-tutkimushankkeessa, jonka tavoitteena on löytää mekanismeja laajamittaisen, uusiutuvan energian kustannustehokkaaseen integrointiin sähkömarkkinoille. Eräs kustannustehokkuutta lisäävä elementti on kysynnänjousto. Sen hyödyntäminen toteutetaan pilvipalvelualustaan perustuvan, markkinaperusteisen kauppapaikan avulla.

Kun pilvipalvelut yhdistetään tarkkoihin energiasääennusteisiin, voidaan uusiutuvan energian integrointi ja kulutuksen ohjaus toteuttaa entistä tehokkaammin.

BCDC-lyhenne muodostuu sanoista Bright Clouds – Dark Clouds tai Bit current – Direct current –  bittivirtaa – tasavirtaa.

Tutkijat ovat myös kartoittaneet kotitalouksia, jotka haluavat osallistua tutkimukseen. Tutkija jalkautuu koteihin, ihmisen arkeen, selvittääkseen energiankäyttötottumuksia ja sitä, missä määrin ihmiset todella seuraavat energiankäyttöään ja ovatko he halukkaita tekemään siihen muutoksia.

BCDC-hankkeessa on myös toteutettu yksityiskohtainen kotitalouskysely, jossa on selvitetty muun muassa näkemyksiä erilaisista sähkösopimuksista sekä halukkuutta osallistua etäohjattavaan kysynnänjoustoon. Tähän liittyen on selvitetty myös joustoon liittyviä kompensaatiotarpeita.

Lue myös

Ilmasto

Muna vai kana -ongelma energianeuvonnassa

Luoko neuvonta tarpeen toiminnalle, vai luoko toiminta tarpeen neuvonnalle, pohtii Luonnonvarakeskuksen tutkija Harri Hänninen.

11/2018

Ilmasto

Alueellinen energianeuvonta tuo asiantuntijat luoksesi

Energianeuvonnalla ohjataan yrityksiä ja kuntia energiatehokkuussopimusten osapuoliksi ja energiakatselmusten tekoon. Tärkeää on myös luotsata kuluttajia kestävään energiankulutukseen.

11/2018

Ilmasto

Riittääkö vihreälle sähkölle kysyntää?

Uusiutuvalla energialla tuotettavan sähkön alkuperä varmistetaan uusiutuvan sähkön sertifikaateilla eli alkuperätakuilla.

11/2018