Päästökauppa on ilmastopolitiikan ohjauskeino, jossa haitallisia päästöjä tuottavat yritykset ovat velvollisia käyttämään päästöoikeuksia tuottamiensa päästöjen määrää vastaavasti. Yritykset, joilla tuotannon päästöjen vähentämisen rajakustannukset ovat päästöoikeuden hintaa alhaisemmat, vähentävät päästöjään. Vastaavasti ne yritykset, joiden tuotannon päästöjen vähentämisen rajakustannukset ovat päästöoikeuden hintaa korkeammat, ostavat niitä markkinoilta.
EU:n päästökauppajärjestelmä
Mallin päästökaupasta kehittivät 1960-luvun lopulla yhdysvaltalainen John Crocker ja kanadalainen Thomas Dales. Ensimmäisen kerran päästökauppajärjestelmää sovellettiin käytäntöön Yhdysvalloissa 1970-luvulla. EU:ssa toimeenpantiin ensimmäinen päästökauppa vuosina 2005−2007. EU:n päästökaupassa komissio asettaa ensin päästöille sallitun enimmäismäärän. Sen jälkeen päästöoikeudet jaetaan jäsenvaltioille, jotka edelleen jakavat osan päästöoikeuksista yrityksille ja myyvät osan huutokaupoissa. Yritykset voivat myös ostaa ja myydä päästöoikeuksia keskenään.
Ensi vuoden alussa käynnistyvän EU:n neljännen päästökauppakauden alussa jaettavien päästöoikeuksien määrä on unionin ilmastopolitiikan linjausten mukaan laskeva ja pienempi kuin kauden alussa. Siksi päästöoikeuksia tarvitsevat tai tuotantoa laajentavat yritykset ostavat niitä. Teknologiaa tai tuotantoa vähäpäästöisemmäksi muuttavat tai muutoin päästöjä vähentävät ja ilmaiseksi päästöoikeuksia saaneet yritykset voivat puolestaan myydä ylimääräisiä päästöoikeuksia markkinoilla.
Epätäydelliset markkinat
Teorian mukaan täydellisillä markkinoilla päästöoikeuden hinta vastaa päästöistä aiheutuvaa yhteiskunnallista haittaa. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole, vaan esimerkiksi EU:n päästökauppajärjestelmässä komissio päättää liikkeelle laskettavien päästöoikeuksien määrästä päästökauppakausittain poliittisesti sovitun päästövähennystavoitteen mukaisesti. Epätäydellisillä markkinoilla päästöoikeuden hintaan vaikuttavat lisäksi transaktiokustannukset ja epävarmuus. Transaktiokustannuksia aiheutuu päästöoikeuksien kaupankäynnin järjestelyistä sekä esimerkiksi EU:n komission ja Suomessa Energiaviraston päästökauppajärjestelmän hallinnoinnista.
Päästöoikeuden hintavaihtelun voimakkuuteen liittyvä epävarmuus näkyy markkinoilla siten, että riskiä kaihtava yritys tarjoaa myytäväksi vähemmän oikeuksia markkinoilla ja pyrkii ostamaan niitä lisää. Yritykset voivat kuitenkin suojautua päästöoikeuden hinnan epävarmuudelta ostamalla päästöoikeuksien johdannaisia, jolloin määritetään tuleva kaupankäynnin ajankohta sekä ostettavien päästöoikeuksien määrä ja hinta. Näin yrityksillä on varmuus tulevaisuuden tuotantokustannuksista tuotantopäätöksiä tehdessään.
Tarjonta joustamatonta
Kaikilla yrityksillä ei ole kuitenkaan samanlaisia mahdollisuuksia ostaa päästöoikeuksien johdannaisia markkinoilta. Tästä seuraa, että markkinoilla esiintyy päästöoikeuden hinnan epävarmuutta. Se voi johtaa tavoiteltua suurempaan fossiilisten polttoaineiden käytön ja haitallisten päästöjen määrään. Seurauksena voi myös olla epävarmuus tulevista päästöistä ja päästöoikeuksien tarpeesta. Siksi toimet, jotka vähentävät päästöoikeuden hintavaihteluun liittyvää epävarmuutta ovat tärkeitä ja riskeiltä suojautuminen tärkeä keino.
Koska päästöoikeuksien tarjonta on kiinteä ja siten joustamaton, päästöoikeuden hinnan muutokset selittyvät niiden kysyntään vaikuttavilla tekijöillä. Niitä ovat makrotaloudellisen tekijöiden lisäksi niin fossiilisten polttoaineiden hinnat, sääolosuhteet kuin sähkön hinta. Toisaalta EU:n päästökauppajärjestelmän markkinavakausvaranto vaikuttaa päästöoikeuden hintaan vähentämällä päästöoikeuksien ylitarjontaa siirtämällä ylimääräisiä päästöoikeuksia varantoon, jolloin hintaa saadaan nostettua. Ylikysyntätilanteessa varannosta voidaan puolestaan siirtää markkinoille päästöoikeuksia. Niitä on myös tarkoitus mitätöidä tietty määrä vuosittain, jolloin päästökatto kiristyy ja päästöoikeuksien kokonaistarjonta laskee. Näin lyhyellä aikavälillä tarjonta joustaa päästöoikeuksien kysynnän ja hinnan vaihteluiden mukaan.
Hintojen vakauden merkitys
Vaikka päästöoikeuden hintaan vaikuttavat tekijät tunnetaan, hinnan vaihteluihin vaikuttavat tekijät tunnetaan heikommin. Tämän vuoksi on mielenkiintoista tarkastella öljy- ja osakemarkkinoiden epävarmuuden vaikutusta päästöoikeuden hinnan volatiliteettiin. Markkinoilla esiintyvän epävarmuuden tutkiminen on myös tärkeää investointien näkökulmasta – markkinoilla vallitsevan epävarmuuden kasvu indikoi riskitason nousua, mikä vähentää yleensä yritysten investointihalukkuutta. Toisaalta riskiä karttavat yritykset voivat investoida päästöttömään tuotantoon.
Päästöoikeuden hinnan vaihtelun taustalla olevien tekijöiden tunnistaminen auttaa joka tapauksessa tehostamaan päästökaupan ohjausvaikutusta, kun tiedetään, miten volatiliteettia voidaan pienentää. Ohjauskeinon tehokkuuden lisääminen auttaa puolestaan vähentämään päästövähennyksistä aiheutuvia kokonaiskustannuksia. Lisäksi hintaepävarmuuden taustalla olevien tekijöiden tunnistaminen auttaa yrityksiä ja sijoittajia suojautumaan hinnanvaihtelulta.
Öljy- ja osakemarkkinat ovat reaalitalouden indikaattoreita, jolloin talouteen liittyvän epävarmuuden kasvaessa myös öljy- ja osakemarkkinoiden volatiliteetti kasvaa. Koska sijoittajat diskonttaavat odotettuja kassavirtoja, osakemarkkinat heijastavat tulevaa talouskehitystä. Osakemarkkinoiden kasvanut epävarmuus voikin vaikuttaa kielteisesti yritysten investointihalukkuuteen ja siten myös taloudelliseen toimeliaisuuteen.
Öljy on puolestaan yksi maailman tärkeimmistä talouden tuotantopanoksista. Öljyn hinnan epävarmuus horjuttaa talouden vakautta etenkin öljyn vientiin tai tuontiin keskittyneissä maissa. Öljyn hinnan voimakas nousu kasvattaa yritysten tuotantokustannuksia, mikä heijastuu niin inflaatioon, kuluttajien luottamukseen kuin talouskasvuun. Näin ollen onkin mielenkiintoista tarkastella sekä öljy- että osakemarkkinoilla vallitsevan epävarmuuden yhteyttä päästömarkkinoiden epävakauteen.
Mikä on volatiliteetti?
Volatiliteetti kuvaa hinnan vaihtelun voimakkuutta ja on myös riskin mittari, jolla tarkoitetaan yleisesti rahoitusinstrumenttien tuottojen keskihajontaa. Markkinoiden välistä epävarmuutta voidaan arvioida niin sanotuilla implisiittisen volatiliteetin mittareilla. Öljy- ja Euroopan osakemarkkinoilla esiintyvän epävarmuuden vaikutusta päästöoikeuden hinnan volatiliteettiin voidaan tarkastella kahden volatiliteetti-indeksin avulla. Implisiittisen volatiliteetin indeksi OVX mittaa öljymarkkinoiden epävarmuutta ja ennustaa markkinoiden odotusta seuraavien 30 päivän raakaöljyn hinnan volatiliteetista. Euroopan osakemarkkinoilla vallitsevan epävarmuuden indikaattori VSTOXX mittaa puolestaan Eurex-johdannaispörssin EURO STOXX 50 -optioiden 30 päivän implisiittistä volatiliteettia. Kuvasta nähdään volatiliteetti-indeksien ja päästöoikeuden hinnan kehitys vuosina 2009–2016, koska tuloksia haluttiin verrata samaa ajanjaksoa tarkasteleviin, muihin päästöoikeuden hinnan vaihteluita käsitteleviin tutkimuksiin.
Koska tarkastelun kohteena oli päästöoikeuden hinnan sijaan päästöoikeuden hinnan volatiliteetti, määritettiin päästöoikeuden hintojen muutokset laskemalla logaritmiset tuotot päästöoikeuden hinnoille sekä vastaavasti OVX- ja VSTOXX-indeksien arvoille. Tämän jälkeen öljy- ja Euroopan osakemarkkinoilla esiintyvän epävarmuuden vaikutusta päästöoikeuden hinnan volatiliteettiin tarkasteltiin aikasarja-analyysin avulla soveltaen tavallisesti markkinoiden ja niiden välisen epävakauden analysointiin käytettyjä malleja.
Öljymarkkinoiden epävarmuus lisää päästöoikeuden hinnan volatiliteettia
Hypoteesina oli, että öljymarkkinoilla esiintyvän epävarmuuden kasvaessa myös päästöoikeuden hinnan epävarmuus kasvaa. Toinen hypoteesi oli, että makrotaloudellisen epävarmuuden – ja sen myötä myös osakemarkkinoiden volatiliteetin – kasvaessa päästöoikeuden hinnan volatiliteetti
heikkenee yritysten supistaessa tuotantoaan, jolloin päästöoikeuksien kysyntä laskee ja hinta laskee. Hinnan pysyessä alhaisena volatiliteettia ei ole tai se on erittäin heikkoa.
Tarkastelu osoitti, että päästöoikeuden hinnan volatiliteetti riippuu sekä öljy- että Euroopan osakemarkkinoilla esiintyvästä epävarmuudesta, ja reaalitaloudessa vallitseva epävarmuus heijastuu päästömarkkinoille niin öljymarkkinoiden kuin Euroopan osakemarkkinoiden kautta. Lisäksi havaittiin, että öljymarkkinoilla vallitsevan epävarmuuden vaikutus päästöoikeuden hinnan volatiliteettiin on positiivista eli öljymarkkinoiden epävarmuuden kasvaessa epävarmuus kasvaa myös päästömarkkinoilla. Sitä vastoin Euroopan osakemarkkinoilla vallitsevan epävarmuuden ja päästöoikeuden hinnan välillä on negatiivinen yhteys: Euroopan osakemarkkinoiden epävarmuuden kasvaessa päästöoikeuden hinnan volatiliteetti heikkenee.
Neljäs päästökauppakausi ja koronakriisi
Mitä tarkastelu kertoo päästöoikeuden volatiliteetista neljännen päästökauppakauden kynnyksellä maailmantalouden kyntäessä koronakriisissä? Johtopäätösten aika on toki vasta myöhemmin, mutta jotain hintojen muutoksista ja vaihtelusta voidaan jo nyt sanoa. Kuluvana vuonna päästöoikeuden hinta on ollut yllättävän vakaa maaliskuussa tapahtuneesta pienestä notkahduksesta huolimatta (katso kuva alla). Öljymarkkinoilla hinnat ovat laskeneet, vaihtelu on ollut suurta ja muutamalla öljylaadulla on nähty jopa negatiivisia hintoja, koska tuotanto ei kyennyt reagoimaan muuttuneeseen kysyntään ja maailman öljyvarastot täyttyivät. Myös Euroopan osakemarkkinoilla nähtiin maaliskuussa notkahdus, mutta muutoin epävarmuus on ollut vähäistä.
Päästökaupan ohjausvaikutuksen kannalta tärkeää onkin se, miten päästöoikeuden hinnan volatiliteettia voidaan pienentää. Se tarkoittaa erityisesti öljy- ja osakemarkkinoiden epävarmuuden vaikutusten ymmärtämistä. Tärkeää ovat myös päästökauppajärjestelmän ennakoitavat pelisäännöt sekä puhtaasti tarjonnan ja kysynnän perusteella määräytyvät hinnat. Tällöin päästöoikeuksien käyttö ohjautuu sinne, missä niiden käyttö on tehokasta. Siksi erilaiset lattia- ja kattohintajärjestelmät eivät edistä tehokasta päästöoikeuksien käyttöä ellei samanaikaisesti muuteta myös liikkeelle laskettavien päästöoikeuksien määrää.
Oman kysymyksensä muodostaa neljännen päästökauppakauden markkinavakausvarannon merkitys hinnan volatiliteettiin. Tuoreen norjalaisen tutkimuksen mukaan varanto pienentää volatiliteettia, jos epävarmuus markkinoilla on lyhytaikaista. Tämä voisi osaltaan selittää sitä, miksi päästöoikeuden hinta on ollut vakaa, vaikka hintojen vaihtelu öljynmarkkinoilla on ollut suurta.
Kirjoitus perustuu KTM Liisa-Maria Linnalan Vaasan yliopiston taloustieteen pro gradu ‑tutkielmaan ”Öljymarkkinoilla ja Euroopan osakemarkkinoilla esiintyvän epävarmuuden vaikutus päästöoikeuden hinnan volatiliteettiin”. Hän työskenteli Energiaviraston uusiutuva energia -ryhmässä harjoittelijana kesinä 2019 ja 2020.
