Lainsäädäntö

Markkinahintojen nousu on pienentänyt uusiutuvan energian tukia

Uusiutuvan energian tuet määräytyvät sähkön ja päästöoikeuden markkinahintojen perusteella. Ne ovat olleet syöttötariffijärjestelmän alusta lähtien melko alhaiset, mutta viimeisen vuoden aikana markkinahintojen nousu on pienentänyt tukia.

06/2019

teksti Olli Mäki ja Pekka Ripatti

kuvat Diaidea

Uusiutuvan energian tuista on käyty runsaasti julkista keskusteltua viime vuosina. Sähkön ja päästöoikeuden alhaisten markkinahintojen vuoksi syöttötariffijärjestelmästä on aiheutunut valtiolle ennakoitua suuremmat kustannukset. Uusiutuvan energian edistäminen ja päällekkäinen ohjaus yhdessä päästökauppajärjestelmän kanssa muodostaa lisäksi oman kysymyksensä. Selvää toki on, että päällekkäinen ohjaus ei ole tehokasta ilmastopolitiikkaa.

Uusiutuvan sähkön tukijärjestelmät ovat kuitenkin käytössä jokaisessa EU-maassa, koska alhainen päästöoikeuden hinta ei ole edistänyt riittävästi uusiutuvan energian investointeja. Lisäksi Suomessa metsähakkeen tukitaso määräytyy keskeisesti nimenomaan päästöoikeuden hinnan perusteella.

Suomessa on käytössä syöttötariffijärjestelmä, jolla on edistetty uusien tuuli-, biokaasu- ja puupolttoainevoimaloiden investointeja. Lisäksi järjestelmällä tuetaan olemassa olevien monipolttoainevoimalaitosten metsähakkeen käyttöä. Tukea maksetaan metsähakkeella tuotetun sähkön osuudelle, jos voimalaitos käyttää useita eri polttoaineita sähkön tuotannossa.

Uusia investointeja ei enää tueta

Syöttötariffijärjestelmä otettiin käyttöön maaliskuussa 2011, jolloin myös ensimmäiset voimalaitokset hyväksyttiin järjestelmään. Järjestelmä on nyt suljettu uusilta tuuli-, biokaasu- ja puupolttoainevoimaloilta. Ainoastaan monipolttoainevoimalaitoksia voidaan hyväksyä metsähaketuen piiriin vuoden 2021 alkuun asti. Viimeinen tuulivoimalaitos hyväksyttiin järjestelmään tammikuussa 2018 ja uusimpana monipolttoainevoimalaitoksena järjestelmään hyväksyttiin viime huhtikuussa Vantaan Martinlaaksossa käynnistynyt uudistettu voimalaitos. Syöttötariffijärjestelmässä olevat voimalaitokset teknologioittain ja niiden kapasiteetti käyvät ilmi alla olevasta taulukosta.


Voimalaitoksen tultua hyväksytyksi syöttötariffijärjestelmään, se on oikeutettu saamaan tuotantotukea 12 vuoden ajan. Uusien tuuli-, biokaasu- ja puupolttoainevoimaloiden tuki on tavoitehinnan ja sähkön kolmen kuukauden markkinahinnan erotus. Vuosina 2011−2015 tavoitehinta oli 105,3 €/MWh ja vuoden 2016 alusta lukien se on ollut 83,5 €/MWh.

Monipolttoainevoimalaitosten metsähakkeen käytön tuki määräytyy puolestaan turpeen veron ja päästöoikeuden kolmen kuukauden markkinahinnan perusteella. Päästöoikeuden markkinahinnan noustua yli 10 euron, metsähakkeen tuki lasketaan kaavalla 35,65 – 1,827 x turpeen vero − 1,359 x päästöoikeuden kolmen kuukauden markkinahinta.

Turpeen verotaso seilaa poliittisten suhdanteiden mukaan

Turpeen verotasoa on muutettu syöttötariffijärjestelmän lyhyen historian aikana neljä kertaa. Alimmillaan se oli 1,9 €/MWh, jolloin metsähakkeen enimmäistuki oli 18 €/MWh ja korkeimmillaan 4,9 €/MWh (enimmäistuki 13,13 €/MWh). Tämän vuoden alusta lukien turpeen vero on ollut 3 €/MWh, jolloin enimmäistuki olisi 16,58 €/MWh. Enimmäistukea kuitenkin maksetaan vain, jos päästöoikeuden hinta on korkeintaan 10 €. Sen ylittyessä tuki laskee liukuvasti, kunnes päästöoikeuden hinnan ylittäessä 21,5 € tukea ei makseta (kuva 1).

Käytännössä metsähaketuen määrä polttoaineyksikköä kohti on noin neljäsosa, koska pääosa polttoaineesta muuttuu lämpöenergiaksi ja vain noin neljäs- tai viidesosa sähköksi. Kun metsähakkeen hinta käyttöpaikalle toimitettuna on tilastojen perusteella ollut noin 20 euroa, vastasi metsähakesähkön tuki enimmillään noin viidesosaa metsähakkeen käyttökustannuksista.

Markkinahinnoissa käänne kesällä 2018

Sähkön markkinahinta nousi Pohjoismaissa viime vuonna pitkähkön matalan hinnan jakson jälkeen (kuva 2). Aina viime vuoteen asti sähkön hintaa pitivät alhaalla nopeasti tukipolitiikalla Euroopassa lisääntynyt tuulivoimatuotanto sekä esimerkiksi alhainen kivihiilen hintataso. Useiden näkemysten mukaan sähkön hinta oli liian alhaalla kannustaakseen markkinaehtoisiin voimalaitosinvestointeihin.

Vuoden 2018 aikana halvan sähkön aika päättyi ja keskimääräinen hinta tukkumarkkinoilla nousi 29 prosenttia vuodesta 2017. Hinnat olivat korkeimmillaan tammikuun huippukulutusjakson lisäksi myös heinä-elokuussa. Viimevuotinen kuiva ja lämmin kesä vähensivät vesivoiman saatavuutta ja lisäsivät jäähdytysenergian tarvetta. Sääolosuhteet vaikuttivat myös ydinvoimaloiden käyntiasteisiin ja Keski-Euroopan hiilivoimalaitosten polttoainekustannuksiin, mikä osaltaan lisäsi myös päästöoikeuksien kysyntää EU:ssa.

Samaan aikaan EU:ssa tehtiin päätöksiä, joiden tavoitteena on parantaa päästökaupan toimivuutta. Päästöoikeuden hinta on pysynyt pitkään alhaisena yksittäisiä piikkejä lukuun ottamatta, koska aikaisempi hidas talouskehitys vähensi päästöoikeuksien kysyntää ja päästöoikeusmarkkinoille kertyi merkittävä päästöoikeuksien ylijäämä. Uudella markkinavakausvarannolla pyritään nyt rajoittamaan päästöoikeuksien ylijäämää ja siten tasapainottamaan päästöoikeuksien tarjontaa ja kysyntää.

Päästöoikeusmarkkinat reagoivat jo ennalta uuden markkinamekanismin käyttöönottoon ja hinta alkoi nousta viime vuoden alussa. Vuoden 2018 aikana päästöoikeuden hinta kolminkertaistui noin seitsemästä eurosta lähes 21 euroon ja on nyt kuluvan kevään aikana noussut jo 25 euroon päästöoikeutta kohti. Päästöoikeuden kallistuminen heijastuu myös sähkön markkinahintaan, koska merkittävä osa sähköstä tuotetaan Euroopassa edelleen fossiilisilla polttoaineilla.

Tukimäärät laskussa

Viime vuosina metsähakkeella tuotetun sähkön määrä on vaihdellut noin 1,8-2,1 terawattitunnin välillä ja vuosittain maksettavan tuen määrä on ollut noin 30 miljoonaa euroa. Metsähakkeelle maksettiin pitkään 18 euron enimmäistukea, mutta turpeen veron ja päästöoikeuden hinnan noustessa tuen määrä on laskenut. Vuonna 2018 metsähakesähkön tukisumma oli enää noin 20 miljoonaa euroa. Tämän vuoden alusta lukien metsähakkeen tuki putosi historiallisesti nollaan, koska päästöoikeuden keskihinta oli lähes 22 euroa.

Tuulivoimalla tuotetun sähkön määrä on noussut vuosittain melko tasaisesti sen mukaan, kun uutta kapasiteettia on valmistunut (kuva 3). Jatkossa sähkön markkinahinnan muutokset näkyvät kuitenkin selkeämmin vuosittaisessa tukimäärissä. Vuonna 2017 syöttötariffijärjestelmään kuuluvat tuulivoimalat tuottivat sähköä noin 4,4 terawattituntia ja tukea tälle tuotannolle maksettiin yhteensä noin 221 miljoonaa euroa. Viime vuonna tuotanto kasvoi uuden kapasiteetin myötä 5,6 terawattituntiin, mutta sähkön markkinahinnan nousu leikkasi tukisummaa 205 miljoonaan euroon. Keskimääräinen tuen määrä tuotettua megawattituntia kohden laski 50,2 eurosta 36,6 euroon.

Biokaasu- ja puupolttoainevoimalaitoksia on järjestelmässä yhteensä vain viisi kappaletta, joten niille maksettavan tuen määrä on vuosittain vain 2-3 miljoonaa euroa.

Ensimmäisten voimalaitosten tukikausi syöttötariffijärjestelmässä loppuu vuonna 2023 ja viimeisten vuonna 2030. Tukien maksatukset ovat nyt noin puolivälin krouvissa ja kaikkiaan tukea on maksettu vuodesta 2011 lähtien noin 1,1 miljardia euroa. Tuulitukien osuus tästä on vajaat 80 prosenttia.

Tuulivoiman monet kasvot

Lisääntynyt tuulivoimatuotanto on tutkimusten mukaan alentanut tuntuvasti tukkusähkön hintaa. Tuulivoimatukia onkin syytä peilata myös sen tuottamiin hyötyihin, joita ovat alentuneen sähkön hinnan ohella myös päästötön sähkön tuotanto, jos se on korvannut fossiilisähköä. Olisiko tuulivoimaa tullut markkinoille lisää kustannustehokkaammin? Se muodostaa jo täysin oman kysymyksensä. Se voidaan kuitenkin sanoa, että houkutteleva tukijärjestelmä loi Suomeen paljon tärkeää tuulivoimaosaamista ja käynnisti suuren määrän hankevalmistelua, jotka varmasti jouduttavat tulevia markkinaehtoisia tuulivoimahankkeita. Esimerkiksi Saksassa tuulivoiman rakentamiseen liittyvien lupamenettelyjen on arvioitu olevan merkittävin pullonkaula uuden kapasiteetin rakentamiselle (WindEurope).

Syöttötariffijärjestelmän lopullisen laskun suuruus on vielä arvoitus ja se riippuu pitkälti sähkön markkinahinnan kehityksestä. Siihen puolestaan vaikuttavat sähkön kysyntä ja tarjonta. Lyhyellä aikavälillä sähkön kysynnässä ei ole odotettavissa suuria rakenteellisia muutoksia. Esimerkiksi paljon puhuttu henkilöautoliikenteen sähköistyminen miljoonaan autoon lisäisi sähkön kulutusta vain 2−3 prosenttia. Pitkällä aikavälillä energiajärjestelmän ja teollisuuden sähköistyminen voi lisätä kulutusta, mutta toisaalta energiatehokkuustavoitteiden edellyttämien toimenpiteiden tulisi hillitä kasvua. Tarjontaa sen sijaan lisäävät pohjoismaisilla markkinoilla tuotantokustannuksiltaan nopeasti halventunut tuulisähkö ja Suomen hinta-alueella ensi talvena todennäköisesti käynnistyvä Olkiluoto3 -ydinvoimalaitos.

 

Lue myös

Lainsäädäntö

RED II -direktiivistä suuntaviivat uusiutuvan energian edistämiselle

EU:n komissio, parlamentti ja neuvosto ovat sopineet uusiutuvan energian direktiivistä. Direktiivin tavoitteena on varmistaa, että EU:n energiankäytöstä vähintään 32 prosenttia tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä vuoteen 2030 mennessä.

11/2018

Lainsäädäntö

Päästökauppa vahvistuu uuden lain myötä

Euroopan päästökaupassa käynnistyy vuonna 2021 neljäs kausi. Keväällä uudistuneella päästökauppadirektiivillä vahvistetaan päästökauppajärjestelmää tukemaan EU:n 2030 päästövähennystavoitetta.

11/2018

Lainsäädäntö

Mitä tehdä, kun sähkönmyyjä yllättäen ilmoittaa toimituksen päättymisestä?

Maaliskuun alkupuolella Suomessa koettiin uusi tilanne, kun sähkön vähittäismyyjä ilmoitti yllättäen toimitusten päättymisestä isommalle joukolle asiakkaita. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun Energiavirasto on antanut tulkintaohjeita myyjän konkurssitilanteiden varalle alun perin säädettyjen sähkömarkkinalain säännösten noudattamisessa.

05/2018