Lainsäädäntö

RED II -direktiivistä suuntaviivat uusiutuvan energian edistämiselle

EU:n komissio, parlamentti ja neuvosto ovat sopineet uusiutuvan energian direktiivistä. Direktiivin tavoitteena on varmistaa, että EU:n energiankäytöstä vähintään 32 prosenttia tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä vuoteen 2030 mennessä.

11/2018

teksti Kari Lavaste

kuvitus Camilla Pentti

EU:n parlamentti äänestää RED II -direktiivistä marraskuussa, minkä jälkeen direktiivi todennäköisesti astuu voimaan. Jäsenmaiden tulee muuttaa lainsäädäntönsä RED II:n mukaiseksi 30.6.2021 mennessä, Suomella on siis runsaat kaksi ja puoli vuotta aikaa tehdä direktiivin edellyttämät lainmuutokset.

Noin 50 prosenttia uusiutuvaa 2030 mennessä

Nykyinen uusiutuvan energian edistämistä koskeva direktiivi (ns. RES-direktiivi) on ollut voimassa vuodesta 2009 alkaen. Sen mukaan uusiutuvien energialähteiden osuus EU:n energian loppukulutuksesta tulisi nousta keskimäärin 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

RES-direktiivissä asetettiin sitovat kansalliset tavoitteet uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi. Suomen tavoitteeksi asetettiin 38 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, lähtötason ollessa 28,5 prosenttia vuonna 2005. Suomi saavutti tavoitteensa jo vuonna 2014. Vuonna 2017 uusiutuvan osuus oli Suomessa jo noin 40 prosenttia loppukulutuksesta.

Uudessa RED II -direktiivissä ei enää aseteta jäsenmaille maakohtaisia tavoitteita, vaan jäsenmaat varmistavat yhteisesti, että 32 prosentin tavoitteeseen päästään vuonna 2030. Kukin jäsenvaltio asettaa tavoitteensa hallintomalliasetuksen mukaisessa kansallisessa ilmasto- ja energiasuunnitelmassa. Suomen tavoitteeksi tulee arviolta 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, mikä on linjassa nykyisen energia- ja ilmastostrategian kanssa.

Hallintomalliasetuksessa määritellään ne menettelyt, jolla maakohtaisia tavoitteita hallinnoidaan ja niiden edistymisestä raportoidaan. Hallintomalliasetusta valmistellaan EU:ssa samaan aikaan RED II -direktiivin kanssa.

Uutta RED II -direktiivissä

RED II -direktiivi muuttaa joltain osin uusiutuvan energian lisäämiseen käytettävää keinovalikoimaa. Uusien tukijärjestelmien määrittelyyn tulee muutoksia, koska tavoitteena on ollut lisätä tukiohjelmien markkinaehtoisuutta sekä edellyttää teknologianeutraalisuutta tarjouskilpailuun perustuvilta tukiohjelmilta. Tänä syksynä Suomessa käyttöönotettava, tarjouskilpailuun perustuva preemiojärjestelmä täyttänee jo nykyisellään nämä ehdot.

Uusiutuvan energian hankkeiden lupamenettelyt uudistuvat siten, että jäsenvaltioiden tulee perustaa lupamenettelyjen yhteispisteitä, joista uusiutuvan energian tuottaja voi saada kaikki voimalaitoksen perustamiseen tarvittavat luvat (ns. yhden luukun periaate). Yhteispisteen kautta hakija voi siis hakea esimerkiksi voimalaitoksen rakennuslupaa tai neuvotella verkkoon liittymisestä.

Lupamenettelyiden kestolle on asetettu aikarajat. Suurilla laitoksilla (150 kW tai yli) lupamenettelyn enimmäiskesto on kaksi vuotta, ja pienillä (alle 150 kW) yksi vuosi. Poikkeuksellisissa olosuhteissa lupakäsittelyä voidaan pidentää vuodella.

Alkuperätakuut laajenevat koskemaan myös kaasua sekä lämmön ja jäähdytyksen tuotantoa, mutta niitä voidaan mahdollisesti myydä uusiutuvana myös ilman alkuperätakuita. Jos myyjä kuitenkin haluaa todistaa uusiutuvuuden alkuperätakuilla, niitä tulee olla saatavilla.

Sähkön pientuottajille ja niiden yhteisöille (esim. taloyhtiöt) tulee tiettyjä oikeuksia ja helpotuksia. Pientuottajilla tulee olla mm. oikeus myydä oman kulutuksen yli jäävä sähkö ilman kohtuuttomia maksuja, sekä saada sähkön markkina-arvoa vastaava maksu verkkoon syöttämästään sähköstä.

Lämpö, jäähdytys ja biopolttoaineet

Uusiutuvan lämmön ja jäähdytyksen tuotannolle tulee myös tavoite. Maakohtainen tavoite vaihtelee sen mukaan, miten paljon uusiutuvia käytetään tällä hetkellä, ja käytetäänkö laskennassa hukkalämpöä ja -jäähdytystä. Suomi kuuluu kategoriaan, jossa uusiutuvan energian lisäystarve olisi vähintään 0,55 prosenttia vuodessa vuoteen 2030 asti. Tämä koskee myös teollisuuden lämmitystä ja jäähdytystä.

Uusiutuvan lisäämiselle lämpö- ja jäähdytysverkoissa on kaksi vaihtoehtoista tapaa. Joko jäsenmaan tulee varmistaa, että uusiutuvan osuus kasvaa keskimäärin yhden prosenttiyksikön vuodessa, tai lämpö- ja jäähdytysverkoille tulee velvoite vastaanottaa uusiutuvia tai ylijäämälämpöjä.

Liikennepolttoaineiden bio-osuutta tulee lisätä 14 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Suomessa kuitenkin tähdätään kansallisella sääntelyllä 30 prosentin osuuteen vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi kehittyneille toisen polven biopolttoaineille tulee 3,5 prosentin vähimmäistavoite.

Jatkossa myös kiinteiden ja kaasumaisten biomassapolttoaineiden tulee olla kestävyyskriteerien mukaisia. Kestävyyskriteereitä sovelletaan käytettäessä biomassapolttoaineita yli 20 MW:n sähkö-, lämpö- ja jäähdytyslaitoksissa, tai kaasumaisia biomassapolttoaineita yli 2 MW:n laitoksissa. Metsäperäisen biomassan kestävyyttä tarkastellaan riskiperusteisesti, joko maatasolla tai hankinta-aluetasolla. Mikäli maatason vaatimukset täyttyvät, ei tarvita erillistä hankinta-alueen tarkastelua. On arvioitu, että Suomen osalta maatason vaatimuksen täyttyvät.

RED II:n merkitys Energiavirastolle

Uuden direktiivin toimeenpanon valmistelu on vasta käynnistymässä, joten Energiavirastolle tulevat tehtävät ovat vielä selkiytymättä. Tehtävien määrä ja luonne riippuvat pääosin tulevasta lainsäädännöstä. Mahdolliset lainsäädännön muutokset valmistellaan TEM:in johtamissa työryhmissä. Lisäksi Työ- ja elinkeinoministeriö teettää selvityksiä direktiivin toimeenpanoon liittyvistä lainsäädäntötarpeista. Seuraavassa joitain arvauksia Energiaviraston tulevista tehtävistä.

Alkuperätakuiden laajeneminen kaasuun, lämpöön ja jäähdytykseen lisännee Energiaviraston tehtäviä. Nykyään Energiavirasto valvoo sähkön osalta alkuperätakuiden rekisterinpitäjää ja sähkön myyjiä, hyväksyy arviointilaitokset ja laskee jäännösjakauman. Kaasun, lämmön ja jäähdytyksen alkuperätakuiden osalta Energiavirastolle tulevien tehtävien määrä ja luonne riippuvat valittavasta hallinnointimallista ja mm. siitä, säädetäänkö alkuperätakuut pakollisiksi myös kaasulle ja lämmitystuotteille.

Sähkön pientuottajien ja niiden yhteisöjen sähkön myyntimahdollisuuksien edistäminen edellyttää Energiavirastolta mahdollisesti pientuottajille suunnatun tiedotuksen ja ohjeistusten lisäämistä.

Uusiutuvien lisäämistavoitteet lämmityssektorilla saattavat lisätä Energiaviraston tehtäviä. Ne riippuvat kuitenkin keinoista, joilla uusiutuvaa energiaa edistetään. Jos esimerkiksi uusiutuvaa energiaa pyritään lisäämään verotukseen liittyvillä kannustimilla, Energiaviraston työmäärä ei lisäänny. Jos lämpö- ja jäähdytysverkonhaltijoille sen sijaan asetetaan uusiutuvien lisäämiseen liittyviä velvoitteita, työmäärän lisäys voi olla merkittävä.

Liikenteen biopolttoaineille on niin ikään tulossa uutta sääntelyä, mikä lisää Energiaviraston tehtäviä. Lisäksi polttoaineiden jakeluvelvoitelain toimeenpanoa on ehdotettu siirrettäväksi verohallinnolta Energiavirastolle vuoden 2021 alusta lukien. Tehtäväkokonaisuus laajenee mahdollisesti myös, jos jakeluvelvoitetta laajennetaan koskemaan biokaasun, liikennesähkön sekä meri- ja lentoliikenteen polttoaineiden jakelijoita.

Kestävyyskriteerien laajeneminen biomassapolttoaineisiin lisää väistämättä Energiaviraston tehtäviä. Tuleva tehtävien määrä riippuu valittavasta hallinnointimallista. Biomassapolttoaineita käyttävien energiantuottajien tulee todennäköisesti hakea Energiavirastolta hyväksyntää kestävyysjärjestelmälleen. Kestävyyskriteerien piirissä olevien toiminnanharjoittajien määrä kasvaa siis nykyisestä noin parista kymmenestä useaan sataan.

Uusiutuvan energian pientuottajien ja energiayhteisöjen huomioon ottaminen energiamarkkinoilla nykyistä enemmän ei välttämättä lisää Energiaviraston tehtäviä. Sen sijaan informaatio-ohjaus tulee lisääntymään, koska sähkön pientuottajien ja niiden yhteisöjen rooli uusiutuvien edistämisessä kasvaa. Lisäksi uusiutuvan energiaa koskeva tilastointi muuttuu ja tilastoitavien tietojen määrä lisääntyy, mikä väistämättä lisää Energiaviraston tulevia tehtäviä.

Lue myös

Lainsäädäntö

Markkinahintojen nousu on pienentänyt uusiutuvan energian tukia

Uusiutuvan energian tuet määräytyvät sähkön ja päästöoikeuden markkinahintojen perusteella. Ne ovat olleet syöttötariffijärjestelmän alusta lähtien melko alhaiset, mutta viimeisen vuoden aikana markkinahintojen nousu on pienentänyt tukia.

06/2019

Lainsäädäntö

Päästökauppa vahvistuu uuden lain myötä

Euroopan päästökaupassa käynnistyy vuonna 2021 neljäs kausi. Keväällä uudistuneella päästökauppadirektiivillä vahvistetaan päästökauppajärjestelmää tukemaan EU:n 2030 päästövähennystavoitetta.

11/2018

Lainsäädäntö

Mitä tehdä, kun sähkönmyyjä yllättäen ilmoittaa toimituksen päättymisestä?

Maaliskuun alkupuolella Suomessa koettiin uusi tilanne, kun sähkön vähittäismyyjä ilmoitti yllättäen toimitusten päättymisestä isommalle joukolle asiakkaita. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun Energiavirasto on antanut tulkintaohjeita myyjän konkurssitilanteiden varalle alun perin säädettyjen sähkömarkkinalain säännösten noudattamisessa.

05/2018